HAVAINTOKANAVAT TAKAISIN
HAVINTOKANAVANIEN TUNNISTUS JA TESTAUS
Havaintokanavatestin tarkoitus
Havaintokanavatestin tarkoituksena on herättää miettimään oppimista ja opettamista. Havaintokanavatestin avulla voi löytää itselleen sopivan ja tehokaan tavan oppia uusia asioita. Eri ihmiset oppivat eri tavalla. Jotkut oppivat parhaiten kuuntelemalla, muistelemalla luettua, kirjoittamalla, keskustelemalla, pieninä alueina, suurina kokonaisuuksina, oivaltamalla, tekemällä, tunnustelemalla, katsomalla tai näkemällä.
Opettajan on hyvä tiedostaa omien havaintokanaviensa käyttö, koska opetuksessa saattaa korostua oman vahvan havaintokanavan käyttö. Opetuksen pitäisi kuitenkin monikanavaista, jotta mahdollisimman moni pystyisi seuraamaan opetusta ja oppimaan mahdollisimman paljon.
Havaintokanavatestin tulos
Mikäli sait havaintokanavatestissä eniten A-pisteitä, visuaalisen eli näköaistiin perustuvan havaintokanavan käyttö on sinulle ominaista. Oppiminen on näköhavaintoihin perustuvaa ts. näkeminen, näkömielikuvat sekä havainnollistavat kuvat ovat tärkeitä. Oppimista helpottaa kuvat, kaaviot, taulukot, kalvot ja monisteet. Oppiminen vaatii lukemista, pelkkä asian kuuleminen ei riitä. Oppija hyötyy alleviivauksista ja tekstimerkinnöistä. Opittavasta aiheesta piirretyt kuvat auttavat oppimista, samoin värien käyttö ja muistilaput kodin seinällä edistävät oppimista.
Mikäli sait havaintokanavatestissä eniten B-pisteitä, auditiivisen eli kuuloaistiin perustuvan havaintokanavan käyttö on sinulle tärkeää. Oppiessa rytmi ja musiikki auttavat. Oppimista tapahtuu kuulemisen kautta, mutta muistiinpanojen samanaikainen tekeminen saattaa häiritä. Tunnin nauhoittamisesta, pääkohtien sanelimesta nauhalle tai äänikirjoista saattaa olla hyötyä. Aiheesta keskustelu muiden kanssa on tärkeää. Sanallisten ohjeiden muistaminen on helpompaa kuin kirjallisten.
Mikäli sait havaintokanavatestissä eniten C-pisteitä, käytät eniten kinesteettistä eli liike- ja tuntoaistiin perustuvaa kanavaa. Oppiminen on pääsääntöisesti tuntoaistiin, liikkeisiin ja tunteisiin perustuvaa. Oppiminen vaatii tunnustelua, kokemista, tekemistä sekä liike- ja lihasmuistia. Oppimista edesauttaa miellyttävän tuntuinen opiskeluympäristö. Oppimistilanteessa korostuu tunne ja fiilis ts. värikäs asian kerronta. Oppija hyötyy havaintoesityksistä. Oppijan on vaikea istua pitkää aikaa paikallaan, joten tenttiin lukiessa kannattaa vaikka kuunnella ja kävellä. Itse tuotetusta havaintomateriaalista, käsillä tekemisestä, askartelusta ja lenkkeilystä voi olla apua oppimisessa.
Havaintokanavien käyttö on tasaisesti jakautunutta, kun piste-erot noin 1-5 pisteen luokkaa eri havaintokanavien välillä. Lukivaikeuksisella havaintokanavaprofiili on usein visuaalis-kinesteettinen. Visuaalinen oppija lukee sanat kuvina ja kokonaisina sanoina. Mikäli pistemäärä jonkin havaintokanavan kohdalla on kovin alhainen, kannattaa miettiä, mistä se johtuu. Vahvaa havaintokanavaa kannattaa hyödyntää tietoisesti opiskelussa ja heikkoa harjoitella.
Heikko auditiivinen kanavan käyttö voi tarkoittaa vaikeuksia koulussa. Auditiivinen kanava voi olla heikolla käytöllä, jos henkilö on joutunut kokemaan aikaisemmin koulukiusaamista tai kuulo on heikentynyt. Auditiivinen oppija lukee ääneen päässään. Kinesteettisen oppijan vahvuutena eivät ole tekstit, vaan hän käyttää oppimiseen koko vartaloa. Visuaalis-kinesteettistä auttaa kertotaulun oppiminen ruudukon kautta. Tee paperista 10 x 10 ruudukko. Useammat opettajat sallivat ruudukon myöskin koetilanteissa, jolloin oppilas ei panikoidu. Taittele paperista kertolaskut, esimerkiksi 6 x 8.
Lähde: LukSitkO lehdet 1/2005-2/2006.