Lukihäiriön historiasta
3000 vuotta sitten tehtiin havaintoja kielellisen kehityksen riippuvuudesta aivotoiminnoista. 1800-luvulla huomattiin, että tietyt osat aivoista vaikuttavat kykyymme tuottaa puhetta ja ymmärtää sanoja. 1800-luvun loppupuolella kuvattiin ensimmäsen kerran lukivaikeuden oireita. 1940-luvulla julkaistiin ensimmäsiä suomenkielisiä tutkimuksia lukihäiriöstä ja lasten lukiopetus aloitettiin Helsingissä.
1950-luvulla Somerkivi määritteli lukihäiriön tunnusmerkit. Erityisopetusta annettiin luku- ja kirjoitusneuvoloissa. 1960-luvulla annettiin erityisopetusta puhe-, lukemis- ja kirjoittamishäriöisille lapsille Etelä-Suomessa. 1970-luvulla lukihäiriöstä puhuttiin kansanomaisesti ja lukiopetus yleistyi maassamme. 1980-luvulla lukivaikeudesta tehtiin ruotsinkielisiä ja suomenkielisiä radio- ja TV-ohjelmia ja ruotsinkieliset perustivat ensimmäsen oman yhdistyksen. Aikuisten lukihäiriöt tulivat esille.
1990-luvulla kiinnitettiin erityisesti huomiota aikuisten lukivaikeuksiin. 2000-luvulla tieteellinen tutkimustoiminnan kautta on saatu lisätietoa aivojen toiminnasta sekä lasten ja aikuisten lukihäiriön ilmenemisestä, tunnistamisesta ja kuntouttamisesta. Lukivaikeudessa ei ole kysymys tyhmyydestä, vaan aivojen erilaisesta tavasta oppia ja käsitellä tietoa! Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 30-40 % on erilaisia oppijoita.